maanantai 24. huhtikuuta 2017

Eikö tänään räntää lainkaan?

Sunnuntain aamupäivä näytti tältä.

Iltapäivällä olikin laihasti aurinkoista.

Käväistiin Vantaan puolella ja tutustuttiin näin kauniiseen Daisyyn, 10v.

Sunnuntain iltalenkillä tuli pari tuttua tipsua vastaan.

 Toinen niistä oli vallan ihastunut Palvelijattareen, ja saikin tietenkin rapsutuksia.

Tämä maanantain aamu onkin ollut aurinkoinen, vaikka aika viileä. Kävin tarkastamassa puron.

Ihmettelin purossa kelluvaa valopalloa. Olisko siinä se sateenkaaren päässä oleva aarre, josta pikkueukon satukirjassa kerrotaan? Muistan kuinka Palvelijatar Ebballe siitä luki, kun Ebba ei vielä itse osannut lukea. Nythän tyttö lukee itse ja pelaa niitä tietokonepelejään. Minä kyllä kuuntelisin mieluummin satuja.

Puiston toisessa päässä tapasin hyvin nuoren kaverin. Olin jo vähällä ärähtää sille, mutta hoksasin ajoissa, että pentuhan se vielä oli. En viitsinyt jäädä ihastelemaan vaan jatkoin matkaa.

Sitkeästi yrittää kevät punkea ilmoille. Kunhan ei vaan vilustuisi, jos vielä lisää räntää pukkaa.

Jaa jaa, tässä sitä tassutellaan viimeistä päivää talviturkissa. Eikä lämpenevästä säästä puhu kukaan.

Minusta sen huomisen nyppimisen voisi siirtää jonekin vapun jälkeiseen keväisempään aikaan.

On se kumma ettei ole äänivaltaa oman turkkinsa kohtaloon! Huomisesta lähtien kiskon eukon jokaisen näillä seuduilla toimivan kampaamon ovelle kunnes Siltäkin lähtee talvitukka. Karva karvasta ja hammas hampaasta.


lauantai 22. huhtikuuta 2017

Sataa-paistaa-sataa-paistaa

Kaikenlaisia suunnitelmia pyöri eukon päässä tämän päivän varalle, eikä yksikään niistä toteutunut. En ole yllättynyt. Se on maailmanmesteri suunnitelmien rustailussa ja maailmankaikkeuden surkein toimeenpanija. Siinä Sen vahvuusalueet.

Merkillinen sää, viileää viimaa, hetki auringonpaistetta ja yht'äkkiä lyhyt räntäkuuro. Sitten taas sama uudelleen. Lenkkikaverina naapuriyhtiön Otto.

Vietiin parvekkeelta sypressit roskiin. Tarkoitus oli ravistella ja järjestää matot ja viedä roinaa kellariin (mistä ne kumminkin päätyy roskiin). Into lopahti alkuunsa. Kanervien ja sypressien roskaa karisi ympäriinsä. Ne sentään lakaistiin pois. Katselin paheksuvasti: aloitettu työ pitää aina saattaa loppuun. Parveke kuntoon nyt eikä viidestoista päivä!  Ei tepsinyt. Toisaalta ymmärrän miksi Siltä on kiinnostus parvekkeen laittoon lopahtanut. Eihän sinne kannata puulattiaa teettää, kun ei yhtään tiedä miten kauan tässä lopulta asutaan. Spekulaatiot vain villiintyvät, kun kevään yhtiökokous lähestyy. Mitäänhän ei kukaan oikeasti vielä tiedä tulevaisuudesta, asemakaavamuutosta vasta valmistellaan. 

Miten se nyt oli? Kolme päivää vielä saan pitää partani ja sitten lähtee talviturkki ja -parta.

Ei ei, en minä tässä toivoton ole. Palvelijatar taas kerran yritti saada kuvaan kulmakarvani, jotka sopivassa valossa näyttävät ihan hyönteisen jaloilta. Eli kimaltelevan raidallisilta. Eihän se kuvassa taaskaan näy. Ennemmin vaikuttaa kuin olisin saanut santaa naamaani.



perjantai 21. huhtikuuta 2017

Pirtsakkaa perjantaita!

Aamulenkistä ei ole mitään kerrottavaa. Ihan peruspökellystä ja sitten kotiin. Palvelijatar laittoi mulle kiemurakuppiin aamiaisen ja sanoi kipaisevansa lähikaupassa. Minä jään aina odottamaan hetken työhuoneessa oven takana. Jos koko kämppä on käytettävissäni kommentoin jokaiseen rasahdukseen.

Pian Se kaupasta palasi,  mutta ihmeekseni ei tullutkaan päästämään minua työhuoneesta, vaan livahti uudelleen ulos. Oli unohtanut laittaa kirjeen postiin. Sitä viedessä kävi toisessakin lähikaupassa. Parissa kymmenessä minuutissa tuli taas takaisin ja suoraan päästämään minut vapaaksi. Ravasin eteiseen ja hyppäsin 'pukeutumisarkun' päälle jätetyn kauppakassin kimppuun tutkimaan mitä siellä oli.

Päällimmäisenä oli miniporkkanapussi. Nappasin sen hampaisiini ja vapautin pikkuporkkanat. Tutkin ensin tuoteselosteen: Pirkkaa olivat.

Kyllä kähvelletyt porkkanat maistuvat ihan parhailta!

Äsken eukko surffaili netissä ja hihkaisi: "hei koirapoika, ensi viikolla pääset eroon turkistasi! Tutussa paikassa tuossa lähellä." Se oli löytänyt trimmaamon sivut joilla oli mahdollista tehdä varaus sähköisesti. Nyt meitä kumpaakin jännittää. Paikka on tuttu, mutta siellä ei ole enää Hilkkaa, joka nyppi minut monena vuonna. Hilkka muutti Englantiin kysymättä meidän mielipidettä. Tosin me oltais tietenkin toivotettu kaikkea hyvää, sillä Hilkka taisi löytää sieltä elämänkumppanin :)

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Tuiki tavallinen päivä

Aamulla vein Palvelijattaren taas metsään. Sille pitemmälle lenkille. Siitä tulikin pitkää metsälenkkiä pitempi... eksyttiin. Eukko oli päättänyt antaa minun valita mille polulle käännytään. Ajatuksissaan tallusteli eikä noteerannut ympäristöä. Kun havahtui horteestaan ei yhtään tiennyt missä oltiin ja mihin suuntaan pitäisi kääntyä, kun kotiin halusi.

Onneksi meidän metsä on aika pieni. Eksyksissä ollessakaan ei tarvitse monta tuntia kulkea, kun väkisinkin törmää tuttuun maamerkkiin. Tänään se oli kartano. Eikä tietenkään muisteta sen nimeä. Mutta hyvin se toimi, sillä kotiin päästiin ihan oikeaa polkua.

Varjoisessa kohdassa virtaava puro oli vasta vapautumassa jäistä. Ääni oli kuin musiikkia.

Metsässä linnut kahisuttelivat lehtiä ja toiset pitivät konserttia puissa.

Lenkin jälkeen Palvelijatar pyöräytti omilla kätösillään minulle lihapullia. Itselleen Sillä oli pakastimessa valmiita kalapullia. Kyllä me syötiin!


Nyt on iltalenkki tehty. Mitähän eukko räplää keittiössä? Saas nähdä tuleeko iltapalaksi lihapullia vai puruluu. Kyllä ne pullat kiinnostaisi enemmän.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Päivät ja päät sekaisin

Ei sovi pitemmät pyhät meille lainkaan. Ei pidetä niistä. Juu, tokihan ymmärretään miten hienoa on töissä käyville saada useampi peräkkäinen vapaapäivä. Ne toki heille suodaan. Täysin vain omasta puolestamme nyt tässä naristaan. Tai siis eukko narisee. Typeryyttään. Sille tulee iso ahdistus joka joulu, pääsiäinen ja juhannus. Luulee raukka, että siltä vaadittais muka jotain. Kaikki läheisethän jo tietävät, että Se haluaa vai pistää harmaan päänsä pensaaseen ja olla ihan rauhassa kaikesta.  Ei edes halua tulla kutsutuksi mihinkään. Erakko. Sitten potee hirveää morkkista, kun on niin huono ihminen.

Pääsiäisen lopun kunniaksi pukeuduin Tuulisilta Pojilta saamaani hienoon jussipaitaan. Raaskittiin laittaa se, kun oli kuiva ja aurinkoinen aamu. Vilakka kylläkin, joten paita oli aivan paikallaan. Hyvin toimi paita: yksi ja toinenkin vastaankävelijä pysähtyi ihastelemaan ja rapsuttelemaan.

Kyllästynyt ilmeeni ei johdu paidasta vaan kamerasta. Eikö tässä ikinä saa tehdä lenkkiä rauhassa kuvaussessioilta? Onko teillä kamut antaa vihjettä miten pääsisi eroon mallin roolista??

Tämä on Rosa. Aamuni pelastus. Kyllä päivältä on lupa odottaa vaikka mitä, kun heti aamusta pääsee tyttöä kuonottelemaan!

Aamupusut ennustavat päivästä tulevan oikein mukavan!

1,50e maksoi Alepassa tuo horsma.Tietenkin se piti poimia mukaan.

Iltapäivä on tässä kulunut siirtymällä aurngonläikän mukana olohuoneesta työhuoneeseen.

Ja kun turhan lämmin tulee voi aina siirtyä eukon lepotuoliin. Pian Se haluaa sen omaan käyttöönsä ja sehän tietää syliin pääsyä!





lauantai 15. huhtikuuta 2017

Rauhallinen päivä

Yllätykseksi nämä horsmat eivät kasvattaneetkaan pitkiä kukkavanoja vaan availevat nuppujaan matalina. Palvelijatar taitaa laittaa pääsiäiskukkien sipulit myöhemmin samaan purkkiin ja parvekkeelle. Siinä meillä on sitten jännitettävää piristyykö yksikään työntämään uutta kukkaa.

Melkomoisen tylsä päivä. Ei nähty lenkeillä kamuja, muutama lumihiutale leijaili aamulla kirsulle. Kotona ei mitään jännää tekemistä (= silputtavaa).  Palvelijatar yrittää innostaa poseeraamaan kameralle. Ei yhtään kiinnosta.  Naapurin yksiöön muuttaa parhaillaan hyvin päivettynyttä sakkia. Aika hiljaisesti toimivat toistaiseksi. Ei mitään poran ääntä eikä edes kolisteluja. Saattavat innostua porailemaan kunhan arki koittaa. Jokainen siihen tähän mennessä muuttanut on tuntenut tarvetta porailuun ainakin parin päivän ajan. Saas nähdä montako henkeä sinne lopulta asettuu.

 No ota nyt pian se kuva, tässä menee hermot. 

Häikäisee! Vie kamera pois ja hoida kuvauspalkkioni.


torstai 13. huhtikuuta 2017

Seitsemän minuutin ilo

Eilen sain Beach Volleyballin ja kanafilee-pinaattitikkuja kauppatuliaisina.

O
Materiaali jännää pehmeähköä keinonahkaa. Aika helposti siihen hammas upposi.

Tuosta kolosta ei sitten enää ollutkaan montaa minuuttia pallon silppuamiseen. Olisittepa nähneet Palvelijattaren hyökkäysnopeuden! Että osaakin kantturaihminen liikkua liukkaasti suutuksissaan. 

Pallo katosi ja minä keskityin kanafilee-pinaattitikun syömiseen.

Yritin saada toisenkin tikun, mutta Palvelijatar vain saarnasi jostakin typerästä koirasta, jonka on ihan pakko AINA silputa kaikki kivat lelunsa. En minä käsitä kenestä Se pajatti ja mitä moinen tyyppi minulle kuuluisikaan? Aikansa melskattuaan Palvelijatar asettui ja sainhan minä myöhemmin toisen herkkutikunkin ;)