torstai 23. maaliskuuta 2017

Kaikkeen olen joutunut

Melkein onnistuin kiemurtelemaan kuvasta ulos.

Kirkas aamu. Eikä eukolla taaskaan ollut aurinkolaseja mukanaan. Sitten kotona läträä silmätippojen kanssa ja valittaa ärtyneitä silmiään. Tyhmästä päästä kärsii koko ruho (ja silmät).

Purossa kuherreltiin. Kevättä sulkapuvun alla ;)

Tuonne taustalle nousee tänä kesänä taloja ja

... tähän etualalle väsätään koirapuistoa. Entinen jää niiden talojen alle.

Metsiköstä ei ole enää mitään jäljellä. Tylsää.

Toisaalta, onhan tässä se mahdollisuus, että pääsen merenrantaan virkistymään, kun lähimetsiköt on kohta parturoitu ja rakennettu täyteen taloja.

Huomiseksi luvassa poutaa. Mihinköhän lenkit suuntautuu?


keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Sekavaa säätä

Piti ostaa aurinkoinen kimppu ruusuja keittiön pöydälle pirstämään harmaata keskiviikkoaamua.

Räntää viskoi, mutta lopetti juuri ennen meidän aamulenkille lähtöämme.

Tietenkin Doris tuli vastaan ja virnuili minun sadetakilleni. Nolotti. Kun ei kerran satanutkaan.

Doris kyllä väitti, etten ihan kamalalta näytä takissani. Miten lie, tyttöjen puheista ei aina tiedä.

Äsken vähän aurinkokin vilahti. Kivahan se on, ettei sentään kaiken päivää sada. Äsken meillä keitettiin kalasoppaa ja uunissa oli minulle pikkulihapullia. Voin rauhassa ottaa päikkärit, kun tiedän ruokapuolen olevan kunnossa.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Uusi tuore viikko ja kevätpäiväntasaus

Valo voitti jälleen pimeyden maapallolla. Ei huono. Joka vuosi tähän aikaan se tapahtuu, onneksi.

Tuolla se aurinko pilkahtelee, ihan kokopäiväistä paistetta ei tänään vielä olla nähty. 

Aamulenkillä poikettiin mehukaupassa. Tutkin puteleita alahyllyllä, mutta Palvelijatar huomautti ettei sieltä ainakaan näin eläkepäivänä ostetta. Se kurkotteli paljon ylempää punajuomansa. Punajuoma on ruokajuoma. Palvelijatar ei ole ikinä juonut maitoa, ei edes vauvana. Sylki aina kaiken pois. Vanhempansa olivat hätää kärsimässä ja veivät käärönsä legendaarisen Arvo Ylpön tutkittavaksi. Ohje oli: jos vastasyntynyt kieltäytyy maidosta siihen on aina ihan oikea syy. Korvatkaa maito kauralimalla ja laimealla luonnonmarjamehulla. Hyvin toimi. Monta kertaa myöhemmin yritettiin saada tyttö edes maistamaan maitoa, mutta ei onnistunut. Kun veriarvot olivat huippuluokkaa ja kaikki hyvin ei asiasta hermoiltu.  Kouluun piti kirjoittaa lappu, että maitoa ei tämä tyttö juo.

Hieno päivähän tästä tosiaan tuli sään puolesta. Kotona olen etupäässä viihdyttänyt Nalle Puhia...

... ja Iivarilta saamaani saukkoa.

Kanankaulat lounaaksi ja puruluu välipalaksi.

Ollaan iltapäivässä. Ei ihan huono päivä ole ollut. Ja illastahan voi vielä tulla vaikka kuinka kiva!

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Ei ole paistanut jos ei keittänytkään

Aamulla oli kiva huomata, että tänäänkään ei joutunut minkäänlaisiin loimiin tai haalareihin. 

Ihan muutama pieni lumihiutale leijaili ilmassa ja pian sekin sateenpoikanen lopahti.

Sunnuntait ovat usein aamuisin tosi hiljaisia ennen yhdeksää. 

Kuva on zoomattu taskukameralla tosi kaukaa. Palvelijattarella on välillä näitä kokeilujaan :)

Mietin jolkotellessa mitä mahtaa olla tänä aamuna tarjolla aamiaiseksi. Palvelijatar vinoili, että alkaa muka kohta valjaat kiristää meikäläisellä. So what?? Onhan niissä vielä varaa säätää monta pykälää!

Vielä näkyy lunta olevan siellä täällä. Mutta ei tuossa määrässä ihan piehtaroimiseen asti ole. Iivarilla sitä lajia vielä riittää vaikka kuinka ja paljon, kun asustelee tarpeeksi kaukana pääkaupungista. Ja saa juoksennella ikiomalla pihalla vapaana pallonsa kanssa. Minä vain näen unia sellaisesta elämästä.

Ei tarvitse herättää ennen iltalenkkiä.

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Vetinen perjantai

Iivari moitiskeli henkilökohtaista valokuvaajaansa, joka ei ollut huomannut kammata Iivarin tukkaa ennen kuvan ottoa. Kuvassa Iivarin päälaella komeilee sellainen seksikäs kiehkura, jollaisella Mauno Koivistokin aikanaan hurmasi maan naiset pääministerinä ollessaan. Minun kuvassani tuo silmän edessä oleva valkoinen ei ole unihiekkaa vaan kuriton partakarva, joka pitäisi aina muistaa nyppiä tai ainakin kammata ojennukseen.

 Eilen oli hieno aurinkoinen sää, mutta tänään ollaan saatu sadetta ja tuulen tuiverrusta riittämiin. Ei otettu edes pientä kameraa mukaan. Huomenna ja sunnuntaina on säätiedotuksen mukaan täällä etelärannikolla poutaa. Ei yhtään haittaisi!

Parvekkeella valvontapöydältäni olen pitänyt silmällä pihan tapahtumia. Tänään ei siellä tietenkään ole erityistä liikehdintää, kun sataa. Ei tenavan tenavaa, ei oravia eikä siivekkäitä. Kaikki jossain sadetta paossa.

Eilen viritin muutaman kerran kommentit, kun joku tuntematon kehtasi oikaista pihan poikki.

Ollaan eletty tämä päivä lauantaissa.  Aikaamme edellä. 😉 Useimmiten Palvelijattaren almanakka kyllä jätättää pahasti, taitaa olla viime vuosisadalla. Mutta haitanneeko tuo.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Maisema muuttuu

Aamuaurinko kultasi puron veden.

Pieni taskukamera ei ihan riittänyt vangitsemaan kimallusta.

Ei ihan paras mahdollinen tie tassutteluun. . .

. . . "suo siellä, vetelä täällä". Tassut kastui meni mistä vain!

Räpyläjengi viihtyy vedessä ja kurassakin näköjään. Ihme porukkaa.

Olihan siellä pätkän matkaa vähän kuivempaakin.

Vielähän tuota lunta on täälläkin, vaikka aurinko aika kivasti tänäänkin paistoi koko päivän.

Kierrettiin koirapuisto ja yllätyttiin miten paljon puita oli jo kaadettu sen ympäriltä.

Puistoon ja sen ympäristöön alkaa pian nousta asuintaloja. Iso osa vakiolenkistämme tulee sitten suuntautumaan ihan toiseen suuntaan. Mikäli ei pientä metsäämmekin kaadeta ja rakenneta täyteen. Toki asuntoja tarvitaan, mutta kyllä täällä olisi kiva säilyttää luontoakin sentään.

"Kaikki muuttuu, kaikki muuttuu, ei entiselleen mikään jää...! laulettiin vanhassa renkutuksessakin. Mutta onko pakko muuttua huonompaan suuntaan?

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Aivastelua ja niiskutusta

Palvelijatar epäilee flunssan yrittävän iskeä, aivastelua ja niiskutusta on esiintynyt tavallista enemmän. Ei sillä nokka kuitenkaan ihan tukossa ole. Pää kuulemma vähän jomottelee ja lihaksia särkee. Keneltä Se lihakset on lainannut, ei Sillä omia kyllä ole?!

Aika tylsä tiistai. Vähän tuossa ravistelin ja kuritin saukkoa, kun Palvelijattaresta ei saa seuraa riehuntaan. Haukkumista sentään riittää nyt, kun olohuoneen seinän takaa on naapuri asteittain muuttamassa pois. Päivä kerrallaan roudaavat laatikoita,  ja porukkaa lappaa sisään ja ulos. Jännä nähdä millaiset naapurit seuraavaksi saadaan. Tässä portaassa on jokaisessa kolmessa kerroksessa  kaksi kolmiota ja välissä pieni yksiö. Nyt siis yksiöstä on muuttamassa nuori nainen ja beagle. Tavallaan helpotus, koska meitä säälitti aina kuulla sen beaglen ikäväitkua. Se oli aika paljon yksin. Palvelijatarta harmitti, ettei me tultu juttuun keskenämme. Jos oltais oltu kavereita Palvelijatar olisi ottanut beaglen meille silloin, kun sen omistaja oli ulkona viihteellä. No, muutto tuskin tuo  helpotusta sen koiran ikävään, sillä sen emännän menot taatusti jatkuvat uudessakin paikassa ja koira on kotona odottelemassa. Onneksi kuitenkin muuten koiraa pidetään ja hoidetaan hyvin, ihan hyväkuntoisen näköinen ja terve koira se on.

Jahas, nyt olis iltalenkin aika. Ja huomenna ollaan jo keskiviikossa.